Pekka Ketola

Miten Suomi ja muut maat tukevat keksijöitä?

Suomalaisissa pöytälaatikoissa ja autotalleissa piilee miljardien eurojen arvosta innovaatioita. Kuitenkin vain murto-osa niistä näkee päivänvalon. Syy on usein yksinkertainen: tie ideasta tuotteeksi on yksinäiselle keksijälle kallis ja monimutkainen. Samaan aikaan muut maat ovat luoneet järjestelmiä, jotka paitsi tukevat, myös aktiivisesti etsivät näitä piileviä timantteja. Tämä artikkeli vertailee, miten Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa, USA, Alankomaat ja Iso-Britannia tukevat itsenäisiä keksijöitä, ja mitä voimme oppia muilta.

Suomessa ollaan säätiöiden varassa

Suomessa keksijän on lähes pakko perustaa yritys saadakseen merkittävää julkista rahoitusta. Business Finlandin ja ELY-keskusten tuet ovat yritysmuotoisia, ja harvoin yksityishenkilöille suunnattuja.

Runar Bäckströmin säätiö (RB-säätiö) rahoittaa keksijöitä suoraan apurahoilla (usein 10 000–200 000 €). Esimerkiksi Gentleash-koirantalutin ja Xylo Gas -teknologia saivat alkunsa RB-säätiön tuesta. Keksintösäätiön Apu+Raha-kilpailu jakaa rahoitusta ja asiantuntija-apua valituille ideoille.

Yrittäjiksi ryhtyneitä keksijöitä tukevat mm. Starttiraha, Finnvera ja EU:n SME Fund, joka korvaa osan patentointikuluista. EPO (European patent office) ei myönnä rahallisia tukia, mutta tarjoaa 30 % maksualennuksen pienille toimijoille ja ohjaa rahoitusta EUIPO:n SME Fundin kautta.

Yhteenveto: Suomessa on osaamista ja hyviä säätiöitä, mutta järjestelmä on pirstaleinen. Julkisen tuen ja keksijöille räätälöityjen ohjelmien välinen kuilu on kasvanut sen jälkeen, kun Keksintösäätiö lopetti suorien tukien jakamisen.

Ruotsissa palkintoja ja neuvontaa

Ruotsi on rakentanut keksijöiden tueksi valtiollisen tukiverkoston. Vinnova rahoittaa kahdeksaa innovaatioyhdistystä, joissa keksijät saavat maksutta arviointia ja neuvontaa. Almi Företagspartner tarjoaa korkean riskin innovationslån-lainoja, jotka maksetaan takaisin vain, jos projekti menestyy.

Kulttuurisesti tärkeä osa ruotsalaista mallia on SKAPA-palkinto, maan suurin innovaatiostipendi Alfred Nobelin muistoksi. Palkinnot ja stipendit jaetaan alueellisesti, ja valtakunnallinen voittaja voi saada merkittävän rahapalkinnon.

Keksijäyhdistysten (mm. Svenska Uppfinnareföreningen) verkosto tarjoaa vertaistukea, koulutusta ja näkyvyyttä. Valtion ja yhdistysten yhteistyö tekee Ruotsista yhden institutionaalisimmin organisoiduista keksijämaista.

Yhteenveto: Ruotsissa keksijä saa tukea jo ennen yrityksen perustamista palveluina, neuvontana ja näkyvyytenä. Malli voisi toimia Suomessa.

Tanska on säätiöiden maa

Tanskassa valtion Innovationsfonden rahoittaa tutkimus- ja kehitysprojekteja Innobooster-ohjelmalla, jossa avustukset voivat nousta jopa 5 miljoonaan kruunuun (≈ 670 000 €). Hakijan on oltava yritys tai tutkimusorganisaatio. Keksijä voi perustaa yhtiön päästäkseen ohjelmaan.

Lisäksi Tanskassa on kymmeniä yksityisiä säätiöitä, kuten Otto Bruuns Fond, Novo Nordisk Fonden, Villum Fonden, jotka rahoittavat teknologisia ja teollisia innovaatioita. Dansk Opfinderforening-yhdistys toimii keksijöiden yhteisönä ja linkkinä näihin rahoittajiin.

Yhteenveto: Tanskassa rahaa on paljon, mutta se virtaa säätiöiden ja yritysten kautta. Suomalaisiin verrattuna tanskalaisilla keksijöillä on paremmat mahdollisuudet löytää suuri yksityinen rahoittaja.

Saksassa tuetaan patentointia

Saksa erottuu ainutlaatuisella ohjelmalla. WIPANO (Wissens- und Technologietransfer durch Patente und Normen) maksaa jopa 50 % patentointikuluista, yhteensä enintään noin 16 600 €. Tukea voivat hakea myös yksittäiset keksijät (Privaterfinder).

Saksan patenttivirasto (DPMA) tukee keksijöitä neuvonnalla ja verkottumisella. Vuosittainen iENA-messutapahtuma Nürnbergissä on maailman suurin vapaille keksijöille suunnattu näyttely, ja sieltä monet ideat ovat löytäneet kaupallistajan. Lisäksi Saksassa toimii Deutscher Erfinderverband, joka tarjoaa koulutusta IPR:n hyödyntämisestä ja lisensioinnista.

Yhteenveto: Saksa on keksijöiden kannalta edullisin maa IPR-suojauksen osalta. WIPANO-malli on konkreettinen ja suoraan kuluja helpottava malli, jota Suomi voisi omaksua.

USA: julkinen siemenrahasto ja yksityinen rohkeus

Yhdysvaltain SBIR/STTR-ohjelma (Small Business Innovation Research / Technology Transfer) jakaa vuosittain yli 4 miljardia dollaria pienyritysten innovaatiotukea. Henkilö voi perustaa yrityksen ja hakea jopa miljoonaluokan avustuksia ilman omistusosuuden luovutusta (non-dilutive funding).

USPTO tarjoaa patenttihakemuksiin 50–80 % maksualennuksia pienille ja mikrotoimijoille, sekä Patent Pro Bono -ohjelman, joka yhdistää vähävaraiset keksijät vapaaehtoisiin patenttiasiamiehiin. Lisäksi Yhdysvalloissa kukoistavat crowdfunding-alustat (Kickstarter, Indiegogo) ja keksintöpalkinnot kuten Lemelson-MIT Prize ja XPRIZE.

Yhteenveto: USA:ssa rahoitus on valtavaa, mutta se kulkee lähes aina yritysten kautta. Keksijän on osattava esiintyä, perustaa yhtiö ja etsiä rahoittajia. Palkinto voi olla maailmanlaajuinen menestys.

Alankomaissa verokannustimia ja riskirahoitusta

Alankomaissa keksintöjen tukijärjestelmä on rakennettu houkuttelemaan innovaattoreita erityisesti verotuksellisten kannustimien ja riskirahoituksen yhdistelmällä.

Keskeinen instrumentti on WBSO (verohyvitys tutkimus- ja kehitystyöstä), jossa yritykset ja yksinyrittäjät voivat vähentää T&K-palkkamenot verotuksessa. Toinen tärkeä väline on Innovation Credit (Innovatiekrediet), valtiollinen osittain takaisinmaksettava laina tai tukisopimus korkean riskin kehitysprojekteille. Järjestelmä rohkaisee riskinottoon, koska lainaa maksetaan takaisin vain, jos projekti onnistuu, ja jos teknologia epäonnistuu, osa lainasta voidaan jättää palauttamatta. 

Esimerkkiprojekteja on tuettu: vuonna 2024 Innovation Credit -rahasto hyväksyi 26 innovaatioprojektia yhteensä yli 100 miljoonan euron hankkeisiin, joista noin 43 miljoonaa euroa tuli suoraan rahoitustuen kautta. 

Hollantilainen keksijä Robin Koops kehitti keinotekoisen haiman. Hänen hankkeensa sai rahoitusta mm. hollantilaisilta diabetesrahastoilta ja EU:n tutkimusrahoituksilta. 

Jalila Essaïdi kehittää materiaaleja, bioplastisia kuituja ja älykkäitä materiaaleja, usein projektirahoitusten, säätiöiden ja tuotekehitysverkostojen kautta. 

Yhteenveto: Alankomaiden malli yhdistää verohyödyt ja kehitysrahoituksen siten, että riippumaton innovoija voi tehdä riskipitoisia kokeiluja ilman, että koko taakka on yksin hänen. Tämä on erinomainen idea toteutettavaksi Suomessa.

Iso-Britanniassa on monipuolinen innovaatiorahoitus

Iso-Britannia tarjoaa laajan kentän rahoitus- ja kehitystuen muotoja:

Innovate UK tarjoaa apurahoja, lainoja ja asiantuntijatukea yrityksille ja startupeille. Michael Omotosho sai hankkeelleen rahoitusta Innovator UK:n  “Young Innovators” -ohjelman kautta ja pystyi kehittämään ideansa käyttäjäystävälliseksi tuotteeksi. Keksijä Sara Davies on inspiroinut lukuisia keksijöitä Isossa-Britanniassa

Iso-Britanniassa on R&D Tax Credits ja Patent Box -järjestelmät, jotka tarjoavat kannustimia innovatiivisille yrityksille sekä verohelpotuksia tutkimus- ja kehitystoiminnasta.

Yhteenveto: Brittiläinen järjestelmä tukee innovaatioita monipuolisesti: julkisia avustuksia, veroetuja, kansallisia ohjelmia ja alueellisia ratkaisuja. Mallissa keksijän ei tarvitse valita vain yhtä rahoituspolkua, vaan tarjolla on useita rinnakkaisia mahdollisuuksia.

Mikä maa on otollisin keksijöille?

Patenttikustannusten tukeminen: Saksa (WIPANO) tarjoaa suoraa tukea IPR-kuluihin, mikä madaltaa merkittävästi kynnystä suojata ideansa.

Verokannustimet ja lainavaihtoehdot: Alankomaiden WBSO + Innovation Credit tarjoaa yhdistelmän verohyötyä ja riskin jakamista rahoituksessa. Iso-Britannia täydentää tätä veroetuuksilla ja monipuolisella tuella.

Varhaisen vaiheen neuvonta ja tuki ilman yritystä: Ruotsin Vinnova-verkosto, yhdistykset ja palkinnot tarjoavat mahdollisuuden saada apua ennen kuin yritysstrukturit ovat selvillä. Tämä matala kynnys voi olla ratkaiseva keksijälle, joka epäröi ryhtyä yrittäjäksi heti.

Rahoitusvolyymi ja skaalautuvuus: USA:n SBIR-malli on mittakaavaltaan suurin, mutta sen tavoite on yritysrahoitus. Eurooppalaisista maista eniten innovaatiorahoitusta keksijälle yhdistelmämallilla näyttävät tarjoavan Alankomaat ja Iso-Britannia.

Suomi sijoittuu vertailussa keskitasolle: meillä on arvokkaita yksittäisiä tukilähteitä ja säätiökulttuuri, mutta järjestelmä kaipaa selkeämpää polkua ideasta rahoitukseen ja IPR-suojaan. Lisäämällä Suomen malliin elementtejä Saksasta (IPR-tuki), Ruotsista (neuvonta verkostona) ja Alankomaista (verokannustimet + riskilaina), voimme luoda keksijäystävällisemmän ympäristön, jossa ideat eivät jää pöytälaatikkoon.

Mitä tulisi tehdä, jotta keksijät menestyisivät?

Keksijöiden tukemisessa ei riitä, että yksittäiset säätiöt tai kilpailut jakavat pieniä apurahoja. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jossa tunnistetaan keksinnöt kansallisena voimavarana ja systemaattinen järjestelmä ideasta markkinoille. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Suomi voisi parantaa keksijöiden menestymisen edellytyksiä seuraavilla keinoilla:

1.  Tehdään verotuksesta keksijälle kannustin

Alankomaiden ja Iso-Britannian esimerkit osoittavat, että verokannustimet voivat ohjata yksinyrittäjiä ja mikroyrityksiä investoimaan kehitystyöhön ja IPR-suojaan. Suomeen sopisi esimerkiksi T&K-verovähennys yksinyrittäjille ja keksintöverohelpotus alkuvaiheen kaupallistamistuloille.

2. Säätiöiden toiminnan kehittäminen

Säätiöt ovat suomessa kontekstissa korvaamattomia. Nykyiset säätiöt voisivat pohtia, voisivatko ne palvella keksijöitä nykyistä paremmin. Samalla tarvitaan uusia säätiöitä ja pääomitusmalleja, jotka voivat ottaa riskiä yksittäisten keksijöiden puolesta, aivan kuten riskirahastot tekevät startupeille.

3.  Matalan kynnyksen neuvontapalvelut Ruotsin malliin

ELY-keskukset, Uusyrityskeskukset, korkeakoulut ja yrityshautomot voisivat yhdessä rakentaa keksijöille suunnattuja neuvontapisteitä ja tukipalveluja. Ruotsin Vinnova-verkoston kaltainen matalan kynnyksen palvelumalli mahdollistaisi idean sparraamisen ja suojaamisen ennen y-tunnuksen perustamista.

4. Keksijöiden rohkaiseminen yrittäjämäiseen toimintaan

Kansainvälisesti menestyneimmät keksijät ovat usein rakentaneet ideansa ympärille yrityksen tai kumppanuuden. Suomessa tarvitaan rohkaisua ja koulutusta, jossa keksijät oppivat pitchaamaan ideansa, rakentamaan liiketoimintamallin ja käyttämään apunaan sijoittajia ja rahoitusvälineitä. Starttirahan kaltaiset tuet voisivat olla joustavampia myös keksijälähtöisiin projekteihin. Kaikki keksijät eivät halua perustaa yritystä, mutta nykyistä useammat voisivat.

5. Kansallinen kohtaamispaikka keksijöille ja rahoittajille

Suomessa toimii useita paikallisia keksijäyhdistyksiä, jotka tekevät arvokasta työtä neuvonnan ja vertaistuen tarjoajina. Kuitenkin näiden yhdistysten kansallinen verkottuminen on hajanaista, ja yhteistoiminta valtakunnallisella tasolla on vaatimatonta. Tarvitaan yhteinen suunta, jossa keksijät, yritykset, säätiöt, sijoittajat ja julkiset rahoittajat voivat kohdata.

Vuonna 2025 Tampereella järjestetyt keksintömessut ovat katalysaattori, joka osoittaa, että tarve ja halu verkostoitumiseen on olemassa. Tämän siemenen varaan on nyt rakennettava pysyvä, kansallinen areena, joka yhdistää keksijät, rahoittajat ja teollisuuden.

Tällaisen tapahtuman kehittäminen edellyttää laajaa ekosysteemiyhteistyötä: keksijöiden omien yhdistysten lisäksi mukaan tarvitaan yrityksiä, teollisuuden edustajia, rahoittajia, oppilaitoksia ja julkisia toimijoita. Lisäksi tarvitaan digitaalinen verkostoitumisalusta, joka toimii messujen ulkopuolella vuoden ympäri ja mahdollistaa keksijöiden jatkuvan yhteydenpidon, yhteistyön ja yhteisöllisen oppimisen.

Lähteitä

Suomi

Ruotsi

Tanska

Saksa

Yhdysvallat

Alankomaat

Iso-Britannia

EU / Kansainväliset

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close